Mikäli etsit omaan elämäntyyliisi sopivaa sekä rauhallisempaa harrastusta, voi Aikido eli harmonisen voiman tie tarjota tähän sinulle hyvän vaihtoehdon. Se liitetään voimakkaasti itsepuolustuslajeihin, vaikka sen tarkoituksena ei olekkaan sinänsä vastustajan tyrmääminen.
Tämä 1900-luvun alkupuolella kehitetty, nykyaikainen japanilainen budo-laji on löytänyt paikkansa vahvasti kamppailulajien maailmaan. Ymmärtääksemme parhaiten tämän lajin ominaispiirteitä sekä filosofiaa, katse tulisi suunnata Japanissa tapahtuneeseen kehitykseen.
Aikidossa pyritään vahvasti rauhallisuuden löytämiseen ja sille onkin ominaista hyökkääjän voimaan sekä liikkeeseen mukautuminen. Sen harjoittelussa pyritään kehittämään tekniikan pehmeyttä, sillä vastustajaa ei pyritä vahingoittamaan missään vaiheessa.
Rentouta joulun alla hetki ajatuksiasi myös virtuaalisten peliharjoitteiden parissa, suuntaamalla osoitteeseen uudet kasinot 2021. Uudet kasinot ovat eräänlainen tapa taistella – mikäli mielit taistella jättipotista.
Aikidon maailma on hyvin avoin lähes kenellä tahansa iästä, sukupuolesta ja fyysisestä kunnosta riippumatta. Lajia harrastamalla vaaditut ominaisuudet kehittyvät pikku hiljaa. Jokaisen harrastajan tärkein ominaisuus on halu oppia, sillä tämä kyseinen laji vaatii jokaiselta aikaa tekniikan omaksumiseen.
Aikidon yhtenä hyvänä puolena on sen harjoittelutapa, sillä se mahdollistaa hyvinkin erilaisten ihmisten harjoittelun yhdessä.
Kohti rauhallisuutta ja huolellista tekniikkaa
Lajin varsinainen päämäärä liittyy siis vahvasti itsensä voittamiseen. Aikidossa harjoitellaan ymmärtämään väkivallan vääryyttä ja tarkoituksena onkin etsiä muita, rauhallisia tapoja pystyä ratkaisemaan ristiriitoja.
Fyysinen sekä henkinen kehitys on voimakas tavoite, jossa muiden luoma hyvä ilmapiiri on suuressa merkityksessä. Lajin alkuperäisen perustajan, Morihei Ueshiban mukaan aikidossa on tarkoitus korostaa vilpitöntä tahtoa.
Aikidossa harrastajat pukeutuvat valkoiseen budo-pukuun, joka auttaa kestämään hyvin lattialla tarttumiset sekä pyörähtelyt. Lajin edistyneemmät harjoittelijat voivat kähttää lisäksi leveälahkeisia, mustia housuja, joita kutsutaan hakamaksi.
Harjoittelu tapahtuu tatamilla, joka on alunperin ollut riisioljista käsin kudottu paksu matto. Tekniikan harjoittelun perusteena ovat vastustajan voiman hyväksikäyttö sekä hänen oman hyökkäystahtonsa nujertaminen.
Harjoitusten rakenne
Aikidon tekniikoita harjoitellaan pääsääntöisesti pareittain, jossa aluksi opettaja esittää kyseessä olevan tekniikan. Näytettyä tekniikkaa harjoitellaan tämän jälkeen pareittain, jossa kumpikin osapuoli toimii vuorotellen tekniikan tekijänä sekä sen vastaanottajana.
Aikidon harjoituksissa käytetään tiettyjä kaavaa, jonka mukaan kukin harjoitus etenee. Tämä auttaa asioiden nopeassa omaksumisessa sekä sitä kautta kehityksen luomisessa. Harjoitukset alkavat kumarruksilla, jonka jälkeen istutaan riviin harjoitustatamin reunalle. Tämän jälkeen tehdään monipuolisia lämmittely -sekä venytysharjoitteita.
Aikidolle ovat hyvin tyypillisiä myös sen erilaiset hengitysharjoitteet, jotka ovat hyvänä tukena liikkeiden toteutuksessa.
Harjoituksissa edetään liikkumis- ja käännösharjoitusten kautta kaatumisharjoitteisiin. Liikkeiden monipuolinen treenaaminen on tärkeää, joka onkin omana osionaan vartalotekniikkaharjoitteluna.
Aikidon harjoittelussa voidaan käyttää aseina n. 130 cm pitkää puista keppiä, harjoitusmiekkaa sekä puista tai kumista harjoituspuukkoa. Aseiden kanssa treenaaminen toteutetaan omana osioaan, joka kuuluu myös harjoitusten runkoon. Lopuksi tehdään vielä loppujäähdyttely sekä kumarrukset.
Tekniikoiden sisältö
Enemmän tekniikoihin sisälle mentäessä voidaan ne jakaa heittoihin, sidontoihin sekä asetekniikoihin. Nämä voidaan tehdä joko hyökkääjän etupuolelle tai hänen taakseen. Tekniikoiden harjoittelu voi myös tapahtua joko seisaaltaan tai perinteisessä japanilaisessa polviasennossa istuen. Hyökkääjä voi myös olla itse seisaallaan ja puolustautuja istua polviasennossa. Lajissa enemmän edistyneemmät voivat harjoitella vapaata harjoittelua, toimintaa useampaa eri hyökkäjää vastaan sekä myöskin vastatekniikoita.
Tämä kamppailulajin muoto on todella monipuolinen yleiskunnon buustaaja, joka kehittää niin notkeutta, koordinaatiokykyä kuin tasapainoakin. Lajille tunnusomaisen rauhallisuuden vuoksi, sen aloittamiskynnys on matala. Aikidosta voikin helpostu tulla eläinikäinen harrastus. Sen paino on nimenomaan harjoittelussa, sillä tässä lajissa ei ole tarkoitus kilpailla.
Aikido on löytänyt tiensä ihmisten keskuuteen hyvin laajasti, sillä sitä harjoitellaan monipuolisesti ympäri maailmaa.
Eniten harrastajia löytyy tietenkin Japanista. Eurooppa, Aasia sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikka ovat myös keränneet aikidon harrastajat vahvasti yhteen.
Noin yli miljoonan harrastajan joukosta, voi jokainen löytää paikkansa tämän hyvin mielenkiintoisen lajin parista. Vaikka lajissa käytettävä sanasto onkin japaninkielistä, sen oppii kuitenkin nopeasti harjoittelun edetessä. Säännöllisyys onkin myös tämän lajin yksi tärkeä peruspilari, joka auttaa luomaan aikidoon vahvan siteen. Sen monipuolisuuden sekä kansainvälisyyden ansiosta harjoittelu on mahdollista monissa maissa sekä paikoissa. Mahdollisilla loma- ja työmatkoilla onkin oiva tilaisuus liittyä paikallisten harrastajien seuraan. Monet seurat ovat myös järjestäneet harrastusmatkoja esimerkiksi Ranskaan ja Japaniin.
Suomessa toimii myös oma Aikidoliitto, joka tarjoaa paljon tietoa tarjolla olevista seuroista sekä harjoitteluihin osallistumisesta.